On todennäköistä, että reititin tulee Internet-palveluntarjoajalta, koska reititin ja modeemi ovat usein yhdessä laitteessa. Se voi olla helppoa, mutta on myös joitain haittoja. Voit kuitenkin asentaa ylimääräisen reitittimen verkkoosi. Miksi ja miten? Voit lukea sen tässä artikkelissa.
Sinulla saattaa vielä olla vanha (langaton) reititin, muuten voit hankkia sen mihinkään. Hienoa, mutta mitä teet sen kanssa? Voimme jo miettiä monia syitä, miksi ylimääräinen reititin verkossa voi olla hyödyllinen.
01 Syyt ylimääräiseen reitittimeen
Esimerkiksi palveluntarjoajan modeemireititin on mittakaavassa ja langaton kantama on heikko. Silloin etäisyyslaajennin tai WiFi-toistin voi silti auttaa, mutta periaatteessa puolitat langattoman yhteyden nopeuden. Toinen syy toisen reitittimen sisällyttämiseen verkkoosi on se, että tavallinen reititin tarjoaa vähän ylimääräisiä vaihtoehtoja (ja palveluntarjoaja ei tietenkään salli sinun tehdä itse laiteohjelmistoa). Ja usein ulkoiselle asemalle ei ole USB-porttia, ei VPN-tukea eikä vierasverkkovaihtoehtoa. Tai ehkä laajentuneet WiFi-ominaisuudet ovat pettymyksiä: ei samanaikaista kaksikaistaista, ei verkkovirtaa WiFi ja niin edelleen. Tai kourallinen reitittimen LAN-portteja on jo pakattu ja tarvitset siksi ylimääräisiä yhteysvaihtoehtoja. Voit tietysti ostaa kytkimen, mutta yleensä voit käyttää kytkimenä myös vanhaa reititintä.
Mutta sinulla voi olla myös "edistyneempi" syy tällaiselle toiselle tai jopa kolmannelle reitittimelle: esimerkiksi haluat jakaa verkon aliverkkoihin, joissa yhden aliverkon käyttäjät (tai hakkerit ...) eivät pääse verkkoyhteyden laitteisiin. muut. Tällainen suojattu aliverkko voi olla hyödyllinen lapsesi tai vieraasi käyttöön tai kun sinulla on palvelin, jonka haluat erottaa muusta verkostostasi. Tällainen erillinen verkko on hyödyllinen myös vaarallisille IoT-laitteille.
Oma reititin tarkoittaa sitä, että olet itse vastuussa kokoonpanosta ja päivityksistä. Pelkkä soittaminen palveluntarjoajalle toisen reitittimen tueksi ei tietenkään ole mahdollista. Mutta se ei estä tietokoneen lukijaa!
02 Reitittimet peräkkäin
Voit itse asiassa yhdistää reitittimet kahdella tavalla. Ensimmäisellä tyypillä yhdistät ensimmäisen reitittimen LAN-portin UTP-kaapelilla toisen reitittimen LAN-porttiin. Sillä tavalla, että molemmat reitittimet ovat samalla LAN IP -segmentillä, joten tietokoneet ja muut verkkolaitteet voivat muodostaa yhteyden molempiin reitittimiin. Tätä asetusta suositellaan, jos haluat pystyä jakamaan tiedostoja ja muita lähteitä koko verkossa, toinen reititin toimii sitten WiFi-tukiasemana tai kytkimenä normaalissa verkossa.
Toisen tyypin kanssa se muuttuu hieman monimutkaisemmaksi: tässä yhdistät ensimmäisen reitittimen LAN-portin toisen reitittimen WAN-porttiin. Molemmilla reitittimillä on sitten erilaiset IP-segmentit, joten yhden segmentin laitteet eivät voi käyttää vain toisen segmentin laitteita. Käänteinen on normaalisti edelleen mahdollista. Jos todella haluat kaksi täysin erillistä segmenttiä, jotka eivät pääse lähestymään toisiaan, voit harkita Y-asetusta kolmella reitittimellä. Kaikkia näitä vaihtoehtoja käsitellään nimenomaisesti tässä artikkelissa.
02 Lan-lan vs. lan-wan: suunnittelussa on pohjimmiltaan erilainen.
Ensimmäinen tapa yhdistää kaksi reititintä, LAN-LAN-yhteys, tarjoaa usein ratkaisun, kun tarvitset ylimääräisiä LAN-portteja tai kun ensimmäisen reitittimesi WiFi-alue ei ole riittävä.
03 Perustietojen kerääminen
Kuten mainittiin, voit ratkaista WiFi-alueen puutteen etäisyyslaajentimella, toistimella tai useilla sovittimilla varustetulla sähköjohdolla (integroidulla langattomalla tukiasemalla tai ilman), mutta se maksaa tietysti rahaa. Ylimääräinen langaton tukiasema on myös mahdollista, mutta tällainen laite on yleensä kalliimpi kuin ylimääräinen reititin - varsinkin jos sinulla on jokin muualla.
Joten valitsemme ylimääräisen reitittimen ja oletamme, että ensimmäinen reititin on kytketty modeemiin - kunhan se ei ole yksi modeemireititin. Varmista myös, että tietokone on kytketty johonkin ensimmäisen reitittimen LAN-portteihin. Avaa sitten kyseisen tietokoneen komentokehote ja suorita komento ipconfig alkaen. Kirjoita muistiin IP-osoite Oletusyhdyskäytävä sekä ethernet-yhteyden kanssa että Aliverkon peite. Jälkimmäinen on normaalisti 255.255.255.0.
04 Reitittimen osoite
Liitä nyt toinen reititin virtalähteeseen ja kytke tietokone toistaiseksi vain tämän reitittimen LAN-porttiin. Oletamme, että tiedät reitittimen IP-osoitteen ja kirjautumistiedot. Jos olet unohtanut sen, voit silti nollata reitittimen, jotta se palaa oletusasetuksiin. Tällainen nollaus voidaan yleensä tehdä 30/30/30-säännöllä: pidä nollauspainiketta terävällä esineellä 30 sekunnin ajan, sammuta sitten reititin ja kytke se uudelleen päälle 30 sekunnin kuluttua, pitäen silti painiketta painettuna 30 viimeisen ajan sekuntia. Katso myös laitteen (online) käyttöopasta, josta löydät usein oletus-IP-osoitteen käyttäjänimellä ja salasanalla.
Käynnistä sitten selaimesi ja sovita se tämän toisen reitittimen IP-osoitteeseen. Rekisteröitymisen jälkeen voit aloittaa. Ensinnäkin varmista, että tämä IP-osoite kuuluu ensimmäisen reitittimen samaan IP-segmenttiin (aliverkkoon). Oletetaan, että ensimmäisellä reitittimelläsi on (LAN) IP-osoite 192.168.0.254, voit antaa toiselle reitittimelle osoitteen 192.168.0.253 (vain viimeinen numero eroaa) samalla aliverkon peitteellä. Vältä osoiteristiriidat varmistamalla, että tätä osoitetta ei vielä käytetä verkossasi ja että se ei ole ensimmäisen reitittimesi DHCP-alueella. Saatat joutua tarkistamaan tämän ensin ensimmäisen reitittimesi web-käyttöliittymässä.
05 Reitittimen kokoonpano
Ensimmäinen vaihe on tehty, mutta koska vain yksi dhcp-palvelin saa olla aktiivinen yhdessä aliverkossa, sinun on silti poistettava tämä palvelu käytöstä toisella reitittimelläsi, jotta osoitteiden jakaminen pysyy ensimmäisen reitittimesi etuoikeutena. Sinun tulisi myös kiinnittää huomiota langattomaan osaan. Haluat todennäköisesti pystyä "vaeltamaan" molempien reitittimien välillä, ja yleisin skenaario on, että annat molemmille reitittimille saman tukisumman, vaikkakin mieluiten eri tukisuhteen 2,4 GHz: n ja 5 GHz: n kaistoille (jos molemmat ovat käytettävissä) .). Jos mahdollista, valitse sama WiFi ja salausstandardi molemmissa reitittimissä samalla salasanalla (esimerkiksi 802.11n ja wpa2-aes). 2,4 GHz: n taajuudelle asetat toisen reitittimen eri kanavalle, joka ihannetapauksessa eroaa vähintään 5 numerosta ensimmäisen reitittimesi numerosta (esimerkiksi kanavat 1 ja 6 tai kanavat 6 ja 11). Sijoita toinen reititin optimaalisesti kotiisi. Ohjelmistot, kuten ilmainen NetSpot, voivat auttaa sinua tässä "sivustokyselyssä", joka on saatavana Windowsille ja macOS: lle). Liitä nyt molemmat reitittimet toisiinsa verkkokaapelilla, jonka liität LAN-portteihin.
Siltatila
Joillakin reitittimillä on ns. Sillatila. Tämä helpottaa reitittimen asentamista ylimääräisenä tukiasemana nykyisessä verkossa (segmentissä). Silta-tilassa reititin toimii tukiasemana ja dhcp-palvelimen kaltaiset asiat poistetaan automaattisesti käytöstä. Jos reitittimestäsi puuttuu tämä toiminto, se voi olla mahdollista laiteohjelmistopäivityksellä tai tarvittaessa salaman avulla DD-WRT: n vaihtoehtoisen laiteohjelmiston avulla. Suoritat tällaisen salaman kokonaan omalla vastuullasi.
Oletamme, että ensimmäinen reititin on määritetty langatonta käyttöä varten. Siirry sitten toisen reitittimen verkkoliitäntään ja aktivoi siltatila tai vastaava vaihtoehto. Saatat löytää sen osiosta, kuten Verkkotila, Langaton tila tai Yhteystyyppi. Anna tälle reitittimelle IP-osoite samassa IP-segmentissä kuin toinen reititin samalla aliverkon peitteellä. Jos reititin on asetettu siltatilaan, voit liittää reitittimen verkkoon WAN-portin kautta verkkokaapelilla, minkä jälkeen laite toimii tukiasemana.
Jos aiot työskennellä kahden erillisen aliverkon kanssa, joissa ulomman aliverkon (ensimmäiseen reitittimeen liitetyt) tietokoneet eivät pääse sisäisen aliverkon (yhdistetty toiseen reitittimeesi) laitteisiin, sinun on määritettävä lähiverkkoyhteys. Teemme I-asetukset täällä.
06 Wan-osa
LAN-WAN-asennuksen avulla voit esimerkiksi käyttää yhtä tai useampaa palvelinta ulommassa aliverkossa tai käyttää tätä aliverkkoa (langattomana) verkkona lapsillesi tai vieraillesi - mahdollisesti jopa yhdessä DNS-verkkosuodatuksen kanssa (katso vaihe 8). Tällainen asennus on hyödyllinen myös esimerkiksi erottamaan suojaamattomat IoT-laitteet muista verkkolaitteistasi.
Kirjoita muistiin ensimmäisen reitittimen IP-osoite ja aliverkon peite. Tarkista verkkokäyttöliittymän kautta, onko dhcp-palvelu käynnissä tällä reitittimellä. Liitä nyt tietokone toisen reitittimen LAN-porttiin ja siirry tämän laitteen verkkoliitäntään (katso vaihe 4 mahdollisesta reitittimen nollaamisesta). Siirry tämän toisen reitittimen Internet-asetuksiin ja aseta se automaattiseen määritykseen dhcp: n kautta. Tämän seurauksena ensimmäisen reitittimen DHCP-palvelin määrittää tämän reitittimen WAN-IP-osoitteen. Jos haluat pitää tämän IP-osoitteen samana, voit asettaa ensimmäisen reitittimen sisällyttämään toisen reitittimesi tähän osoitteeseen dhcp-varausten (alias staattisten vuokrasopimusten) luetteloon. Vaihtoehto on asettaa toisen reitittimen WAN IP-osoite itse, tosin ensimmäisen reitittimen DHCP-alueen ulkopuolella. Tässä tapauksessa syötät ensimmäisen reitittimen LAN-IP-osoitteen toisen reitittimen oletusyhdyskäytäväksi.
07 Lan-alue
Siirtyy toisen reitittimen lähiverkko-osaan. Annat sille LAN-IP-osoitteen, joka on eri IP-segmentissä kuin ensimmäisen reitittimesi IP-osoite. Voit esimerkiksi antaa toiselle reitittimellesi osoitteen 192.168.1.1 ensimmäisenä reitittimesi osoitteena 192.168.0.1 on. Saatat myös haluta, että tämä toinen reititin pystyy jakamaan IP-osoitteita sen IP-segmentissä. Sitten sinun on aktivoitava myös dhcp-palvelu tällä reitittimellä. Voit määrittää ne osoitteet alueelle, joka on esimerkiksi 192.168.1.2 - 192.168.1.50.
Kun olet valmis ja kaikki asetukset on tehty oikein, voit liittää ensimmäisen reitittimen LAN-portin verkkokaapelin avulla toisen reitittimen WAN-porttiin. Aseta jokaiselle reitittimelle oma tukiasema ja anna langattoman signaalin kulkea mahdollisimman laajalla kanavalla (esimerkiksi 1 ja 6 tai 6 ja 11 2,4 GHz: n taajuudella, katso myös vaihe 5).
08 Dns
Kuten mainittiin, ulomman aliverkon tietokoneet eivät voi vain käyttää laitteita sisäisestä aliverkosta, mikä tekee ulommasta aliverkosta sopivan vieraiden (WiFi: n kautta) tai kokeilemista haluavien käyttäjien käyttöön. Sinä itse (jos et tee nokkelaa) työskentelet vain sisäisen aliverkon laitteilla. Halutessasi voit myös määrittää eri DNS-palvelimet esimerkiksi molemmille reitittimille. Toisella reitittimellä käytät sitten palveluntarjoajan tai Googlen tavallisia DNS-palvelimia (8.8.8.8 ja 8.8.4.4), kun taas ensimmäisessä reitittimessä voit määrittää DNS-palvelimet 'integroidulla verkkosuodatuksella', kuten OpenDNS. (208.67.220.220 ja 208.67.222.222). Löydät lisätietoja tästä dns-suodatuksesta täältä.
09 Sataman huolinta
Sillä, että työskentelet nyt erillisten aliverkkojen kanssa, voi olla myös odottamattomia haittoja. Kun sijoitat sisäisiä palvelimia (kuten nas, web-kamera tai jokin muu palvelin tietokoneelle) sisäiseen aliverkkoon (toisen reitittimesi), niitä ei voida käyttää Internetistä aivan kuten. Jos haluat silti, voit ratkaista sen kaksoisporttisiirron avulla.
Oletetaan, että käytät palvelinta laitteessa, jonka lähiverkon IP-osoite on 192.168.1.148 portissa 8000, ja toisella reitittimelläsi on WAN IP-osoite 192.168.0.253. Sitten asetat ensin portin edelleenlähetyksen ensimmäiselle reitittimellesi, jossa välität pyynnöt portin 8000 ulkopuolelta IP-osoitteeseen 192.168.0.253. Määritä sitten porttisiirto toiselle reitittimellesi pyynnöillä portissa 8000 IP-osoitteeseen 192.168.1.148. Ensimmäisen reitittimesi WAN-IP-osoitteen kautta sisäverkkosi palvelimeen pääsee nyt uudelleen Internetistä. Jos et ole varma, kuinka portin edelleenlähetys määritetään, siirry tänne, sieltä löydät tarvittavat ohjeet porttien edelleenlähetyksen määrittämiseen monille reitittimille.
Voit tehdä verkosta vieläkin "turvallisemman" luomalla kaksi täysin eristettyä aliverkkoa, jotka eivät pääse toisiinsa. Tätä varten tarvitset kolme reititintä, joissa haaroitat ensimmäisen reitittimen suoraan kahteen muuhun - tästä siis nimi Y-järjestely. Aivan kuten I-setup kahdella reitittimellä, tämä ratkaisu soveltuu myös erottamaan vaaralliset IoT-laitteet muista verkkolaitteistasi.
10 Kaksi aliverkkoa
Y-asetuksemme tekemiseen tarvitaan kolme reititintä. Ensimmäinen roikkuu suoraan Internetissä, toisen ja kolmannen reitittimen avulla luomme erilliset aliverkot. Voit tehdä tämän näillä kahdella reitittimellä itse asiassa pitkälti samalla tavalla kuin edellä menetelmässä 2 on kuvattu.
Ensimmäisen reitittimen WAN-IP-osoite tulee Internet-palveluntarjoajalta ja LAN-IP-osoitteella on esimerkiksi 192.168.0.254. Voit sitten asettaa 192.168.0.253 toisen reitittimen WAN-IP-osoitteeksi ja 192.168.0.252 kolmanneksi reitittimeksi. Tämä voi aina olla kiinteä IP-osoite tai sijoitat molemmat osoitteet ensimmäisen reitittimesi dhcp-varauksiin. Katso tämä vaiheesta 6. Sitten annat toiselle ja kolmannelle reitittimellesi IP-segmentin sisällä LAN-IP-osoitteen, joka eroaa ensimmäisestä reitittimestä ja toisistaan. Se voi olla esimerkiksi 192.168.1.x toiselle reitittimellesi ja 192.168.2.x kolmannelle reitittimellesi. Varmista, että dhcp-palvelu on aktivoitu kolmella reitittimellä.
Tämä kokoonpano antaa sinulle seuraavan tilanteen. Kaikki liitetyt laitteet pääsevät Internetiin. Jokainen tietokone voi käyttää muita laitteita, jos ne ovat samassa aliverkossa. Tietokoneet voivat myös pingata kolmea reititintä. Jos aliverkkoissasi on käynnissä palvelimia, sinun on määritettävä tarvittavat portinsiirtosäännöt vaiheessa 9 kuvatulla tavalla.
Reititin vain kytkimenä
Jos haluat käyttää kytkimenä vain vanhaa reititintä, asenna ja liitä reititin samalla tavalla kuin kuvailemme ensin tässä artikkelissa (lan-lan). Sammuta sitten tämän toisen reitittimen WiFi-tukiasema. Voit sitten käyttää toista reititintä normaalina kytkimenä ilman ongelmia. Huomaa, että hieman vanhempi reititin ei ehkä ole varustettu gigabittiyhteyksillä.
